Tekoäly pelottaa samoin kuin tietokoneet 1960-luvulla6.4.2026 | © Talousteema OyTekoäly on johdonmukainen jatkumo automaattisen tietojenkäsittelyn (atk) kehitysprosessissa. Sen uskotaan vähentävän ihmistyötä, kuten on uskottu monesti tietotekniikan historian aikana.
Automaattinen tietojenkäsittely on muuttanut maailmaa monin tavoin, ja niin tapahtuu nytkin, kun tekoälyjärjestelmät yleistyvät.Olin teini-ikäinen vuonna 1969, kun ensimmäisen kerran perehdyin tietokoneisiin. Luin kaikki aihetta käsittelevät kirjat, jotka oli hankittu Tampereen kaupunginkirjastoon, sekä osallistuin Tampereen kesäyliopiston atk-peruskurssille ja Cobol-ohjelmointikurssille.
Olin niin innoissani, että ilmoittauduin Riihimäen kauppaoppilaitoksessa järjestettävään vuoden mittaiseen atk-koulutukseen. Se oli ensimmäinen keskiasteen tietotekniikkakoulutus Suomessa, ja sen perusteella myöhemmin syntyi datanomikoulutus.
Kurssin lopputyöni käsitteli tietokoneiden välistä tietoliikennettä.
Pohjoismaissa ensimmäinen tietojenkäsittelyopin professuuri perustettiin vuonna 1965 Tampereen yliopistoon.
Vuosina 1972–1974 opiskelin Tampereen yliopistossa ekonomiksi pääaineenani tietojenkäsittelyoppi.
Silloin kuulin ensimmäisen kerran relaatiotietokannasta ja tekoälystä.
Ihmiset eivät tienneet tietokoneista juuri mitään. Ne tuntuivat pelottavilta. Kuviteltiin, että niissä on jotakin salaista tietoa, ja ne ajattelevat itse.
Silloin ihmisiin tarttui tietokonepelko, joka vieläkin estää vanhoja ihmisiä käyttämästä tietokoneita.
Yritykset ostivat tietokoneita, vaikka yritysjohtajat eivät ymmärtäneet niistä mitään. Ne olivat isoja ja kalliita. Ne kuumenivat käytettäessä ja vaativat ilmastoidut huoneet
Korkeiden hintojen vastapainona niiden uskottiin vähentävän väkeä, kun ne tekivät kaiken nopeammin kuin ihmiset.
Työntekijöiden määrä ei kuitenkaan vähentynyt.
Johtajat saivat työpöydilleen paksuja paperipinkkoja, joissa oli sinisiä reunoista rei´itettyjä ketjulomakkeita. Ne sisälsivät monenlaista dataa, mutta niistä oli vaikea saada irti hyödyllistä tietoa.
Muistan, kun 1970-luvulla erään suuren teollisuusyrityksen atk-päällikkö piti esitelmän ja laittoi sen yhteydessä kiertämään ketjulomakenipun, jossa olivat yhtiön pitkän tähtäimen suunnitelmat. Hän uskalsi näyttää paperinipun tilaisuuden osallistujille, koska siitä ei kukaan pystynyt saamaan mitään irti. Näin hän todisti, ettei atk-tulosteista ollut mitään hyötyä.
Vuosikymmenet kuluivat. Tietokoneet muuttuivat pienemmiksi mutta samalla tehokkaammiksi. Niistä tuli helpompia käyttää. Tiedot tulivat kuvaruuduille. Graafiset käyttöliittymät yleistyivät.
Tietokoneet alkoivat keskustella keskenään puhelinlinjoja hyödyntäen. Hitaat modemit pirisivät hyllyillä, kun tietoa välitettiin analogisesti äänimuodossa.
Tietoliikenteen uskottiin vähentävän työväkeä, mutta edelleenkään niin ei tapahtunut.
Puhelinlinjojen tilalle tulivat nopeat laajakaistat ja tiedot varastoitiin magneettisille levyille. Relaatiotietokannat otettiin käyttöön, koska ne helpottivat tietojen tallentamista ja hakua.
Vieläkään työntekijöiden määrä ei vähentynyt.
Sitten perustettiin suuria tietovarastoja palvelinlaitteille. Niistä voitiin hyödyntää tietoja tuhansien kilometrien päässä uudenlaisilla hakujärjestelmillä. Ihmiset oppivat googlaamaan.
Tämäkään ei vähentänyt yritysten ja muiden yhteisöjen työntekijöitä.
Tietokoneet muuttuivat minimaalisen pieniksi. Niitä kutsuttiin matkapuhelimiksi. Ne saivat erilaisia lempinimiä, kuten esimerkiksi kännykkä ja kapula.
Kaapeleihin kytketyt puhelimet hävisivät, kun lähes jokaisella ihmisellä oli taskussaan matkapuhelin.
Eikä se ollut enää vain puhelin vaan se oli täydellinen tietokone, jota pitäisi oikeastaan kutsua matkaviestimeksi.
Taskuun mahtuvan matkaviestimen kapasiteetti on tuhansia kertoja tehokkaampi kuin alkuaikojen tietokone suuressa konesalissa.
Vieläkään tietotekniikan kehitys ei vähentänyt yritysten ja muiden yhteisöjen henkilökuntaa.
Nyt olemme uuden tietojenkäsittelyn vaiheen kynnyksellä, kun tekoälyjärjestelmät tulevat vauhdilla. Niiden ennustetaan vähentävän etenkin tietotyötä tekevien ihmisten määrää. Korkeasti koulutetut ihmiset voivat joutua työttömiksi.
Työnantajat ovat jopa ryhtyneet jo etukäteen vähentämään henkilökuntaansa.
Mutta väheneekö työväki? Mitä se tekoäly oikeastaan tarkoittaa?
Tekoäly tuntuu yhtä pelottavalta kuin tietokoneet vuosikymmeniä sitten. Ihmiset uskovat, että tietokoneissa ei ole pelkästään tietoa vaan ne ovat myös älykkäitä ja ne ajattelevat itsenäisesti.
Tekoäly tarkoittaa samaa kuin automaattinen tietojenkäsittely (atk).
Siinä ei ole enää kysymys vain alkeellisesta tietojen syöttämisestä, käsittelystä ja tulostamisesta, kuten tietotekniikan alkuaikoina oli.
Siinä ei ole kysymys pelkästään tietomassojen varastoinnista suurten palvelinten relaatiotietokantoihin ja tietojen googlaamisesta netin kautta.
Siinä on kysymys isoista tietomassoista, joita kerätään valtaviin datakeskuksiin ympäri maailman, sekä tietomassasta muodostettujen uusien tietojen saamisesta netin välityksellä.
Alussa ihmiset asettivat tekoälylle käsittelyperusteet, mutta enää ei ole kysymys siitäkään. Nyt tekoälyjärjestelmät oppivat. Tämä tarkoittaa yleistysten tekemistä datakeskuksiin varastoitujen tietojen perusteella.
Tekoäly ei ole samanlainen kuin ihmisäly. Se on tehokas mutta aivan eri tavalla kuin ihmisen äly.
Tekoäly tekee valtavan tietomäärän perusteella päätelmiä nopeasti. Se tekee virhepäätelmät yhtä tehokkaasti kuin oikeatkin.
Ihmisäly on toisella tavalla tehokas. Ihmisen tietomassa ei ole kovin suuri tekoälyn käsittelemään tietomassaan verrattuna. Ihminenkin tekee sekä oikeita että vääriä päätelmiä.
Ihmisäly toimii usein epäloogisesti. Tähän tekoäly ei pysty, koska se perustuu loogiseen tietojenkäsittelyyn.
Tekoäly ei ajattele, kuten ihminen, vaan se toistaa asioita ymmärtämättä niiden merkitystä kuin papukaija sanoja.
Tekoälyn kehitys jatkuu vielä.
Monet tekoälysovellukset ovat käyttäjille ilmaisia eikä niiden yhteydessä edes esitetä mainoksia. Kassatuloja ei siis vielä ole, vaan järjestelmät toimivat pääomarahoituksella.
Tekoälypalveluiden tuottaminen on kallista. Tarvitaan isoja datakeskuksia, joissa on massoittain tietokoneita. Konesalit kuluttavat paljon sähköä. Koneet kuumenevat ja niitä on viilennettävä.
Datakeskuksen tietokoneet ovat yhteydessä muihin tietojärjestelmiin ympäri maailman. Tietoliikennekään ei ole ilmaista.
Miten tämä on mahdollista? Miten tekoälypalveluiden tuottajat kattavat menonsa, kun niillä ei ole tuloja lainkaan tai niitä on vain vähän? Miksi näin toimitaan?
Kuten sanoin, tekoälyn kehitys jatkuu vielä. Järjestelmät vaativat valtavia määriä dataa. Sitä ei vielä ole tarpeeksi, mutta joka kerta, kun joku käyttää tekoälyä, hän samalla syöttää järjestelmään uutta dataa, ja hän tekee sen ilmaiseksi.
Data on arvokasta. Siksi käyttäjiltä ei vielä laskuteta, koska he maksavat järjestelmän käytön antamalla korvaukseksi uutta dataa.
Myöhemmin tekoäly tulee maksulliseksi, ja sen käytöstä tulee kallista, koska kustannukset ovat valtavat.
Saako Suomi tänne sijoitettujen datakeskusten tuottamista maksuista verotuloja? Tuskin saa. Data kulkee vauhdikkaasti sinne, missä sitä käytetään. Tulli ei kykene sitä hallinnoimaan. Käyttömaksut menevät luultavasti veroparatiiseihin verotettavaksi.
Suomalaiset poliitikot ovat sinisilmäisiä, kun eivät ymmärrä, miten tekoäly kehittyy jatkossa.
ooo
Arveletko, että annoin tämän kirjoituksen tekoälyn laadittavaksi? En antanut, koska siitä olisi luultavasti tullut liian tavanomainen. Se olisi ollut vanhan toistoa – merkityksetön.
Ainoat asiat, mihin tässä käytin tekoälyä, olivat kirjoitusvirheiden korjaaminen ja ääneen lukeminen.
Minulla on vakava luki-häiriö, joka on aina vaikeuttanut elämääni. Luen hitaasti ja kirjoittaessa en huomaa virheitäni. Kun kuuntelen tekstin, havaitsen kirjoitus-, kieli- ja sävyvirheet.
Tämänkin tekstin kuuntelin ja korjailin useita kertoja ennen kuin päätin julkaista sen.
Lassi Mäkinen 
