On parempi tehdä oikeita asioita väärin kuin vääriä asioita oikein31.12.2021 | © Talousteema OyViidennen kustannustuen toimialarajoitteet ovat liian jäykät. Esimeriksi musiikki-, teatteri-, sirkus- ja urheilutilaisuuksien järjestäjät saavat tukea selittämättä tuen tarvetta tarkemmin, mutta koulutustilaisuuksien järjestäjät eivät sitä saa ilman tarkempaa selostamista, jos sittenkään. Kustannustuki on silti oikeanlainen tapa huolehtia tuottavien työpaikkojen säilymisestä.Koronapandemian perusteella jaetut yritystuet ovat tulleet pääasiassa todellisiin tarpeisiin, vaikka niitä on kritisoitu julkisuudessa. Moni konkurssi on tässä vaiheessa vältetty, mutta pandemian pitkään jatkuessa niitä saattaa vielä tulla.
Ministerit olivat vuoden 2020 alussa vaikeiden asioiden äärellä. Heidän piti yrittää rajoittaa virustartuntojen yleistymistä ja ylläpitää terveydenhoidon toimintakykyä samalla, kun oli huolehdittava maan taloudesta.
Talouden kannalta avaintekijöitä ovat työllistävät yritykset. Suomessa on edelleen suuri työttömien armeija 1990-luvun laman perintönä. Sitä ei voitu koronapandemian aikana päästää kasvamaan hallitsemattoman suureksi. Yrityksiä oli pakko tukea.
Toinen vaihtoehto olisi ollut kansalaisten taloudellinen tukeminen, kuten Yhdysvalloissa ihmisille lähetetyillä sekeillä tehtiin. Suomessa työttömät saavat kohtalaista tukea Yhdysvaltoihin verrattuna, joten rahanjakokampanjan suuntaaminen yksityishenkilöille ei olisi ollut viisasta. Tärkeämpää oli säilyttää työpaikat, koska pandemian päättyessä uusien työtilaisuuksien luominen tuhottujen tilalle on hidasta ja kallista.
Suomessa ei ollut valmista lainsäädäntöä yritysten tukemiseksi taloudellisen taantuman uhatessa. Syvästä 1990-luvun lamasta ei otettu opiksi varautumalla parempina aikoina tulevaisuuden taantumiin. Hallituksella oli tyhjä työkalupakki, kun korona yllätti.
Piti luoda nopeasti uutta lainsäädäntöä, tietämättä tarkasti, mitä olisi viisasta tehdä. On parempi tehdä oikeita asioita, vaikka vähän väärin, kuin vääriä asioita oikein. Oikea asia tässä tilanteessa oli työpaikkojen pelastaminen. Sitä hallitus ryhtyi ripeästi tekemään. Virheitä kuitenkin tapahtui.
Alussa tarjottiin Business Finlandin ja Ely-keskusten kautta kehittämistukia, mutta kaikilla liikevaihtoaan menettäneillä yrityksillä ei ollut mahdollisuutta toteuttaa kehittämishankkeita.
Kehittämishankkeen toteuttamiseen tarvitaan suunnitelma tai ainakin idea hankkeesta sekä omaa rahaa tai mahdollisuus saada lainaa. Valtio ei voinut eikä pidäkään rahoittaa koko hanketta, vaan yrityksen on panostettava siihen itsekin. Kaikilla yrityksillä ei ollut suunnitelmaa, sopivia hankkeen toteuttajia tai rahoitusmahdollisuuksia.
Sitten yksinyrittäjille annettiin kuntien välityksellä vakiosuuruisia 2.000 euron avustuksia. Se oli hetken helpotus, mutta se ei riittänyt edes pienimmille yrityksille.
Syntyi ajatus kustannustuesta. Idea oli hyvä ja selvästi parempi kuin edelliset vaihtoehdot. Puutteita kuitenkin ilmeni. Niitä korjattiin asteittain, mutta kustannustuki on vielä viidennelläkin kierroksella puutteellinen.
Aluksi kustannustukea ei myönnetty yksinyrittäjille, koska heille oli jaettu kuntien kautta vakiosuuruisia tukirahoja. Kolmannella tukikierroksella yksinyrittäjätkin vihdoin pääsivät kustannustuen piiriin, mutta tukisumman alarajaksi tuli 2.000 euroa. Tämä raja poistettiin vasta viidennellä kierroksella. Sitä ennen kaikkein pienimmät yritykset jäivät katveeseen selviytymään omin voimin.
Kustannustuen sijaan olisi pitänyt puhua maksutuesta, koska rahaa tarvittiin juokseviin maksuihin eikä juokseviin kustannuksiin. Virhe näkyy selkeimmin esimerkiksi vakuutusmaksuissa, jotka maksetaan vakuutusyhtiöille yleensä kerran vuodessa, mutta niihin myönnettiin tukea jakamalla summa kuukausien määrällä.
Kolmen- tai neljän kuukauden summa ei riitä vakuutuksen vuosimaksun kattamiseen. Vastaavasti niinä jaksoina, kun yrityksen ei tarvinnut maksaa vakuutuksia, tuet kuitenkin myönnettiin kuukausierien perusteella.
Viidennellä kustannustuen jakokierroksella laissa määrättiin toimialat, joihin kuuluvat yritykset saavat tukea tarkemmin selittämättä. Muille sen saaminen on vaikeampaa.
Tilastokeskuksen toimialajaottelu on liian kulmikas työkalu tällaiseen tarkoitukseen. Kun viidennen kustannustuen jakamisessa painotettiin tapahtuma-aloja, toimialaluettelosta unohtuivat koulutustilaisuuksien järjestäjät, mutta musiikki-, teatteri-, sirkus- ja urheilutilaisuuksien järjestäjät saavat tukea selittämättä tuen tarvetta.
Esimerkiksi laulaja voi saada kustannustukea, kun hänen konserttinsa on jouduttu peruuttamaan, mutta kouluttaja ei sitä saa, vaikka hänenkin tilaisuutensa on jouduttu peruuttamaan.
Koronapandemian aiheuttamat talousvaikeudet ja niiden helpottamiseksi jaetut kustannustuet ovat paljastaneet nykyisen kirjanpitolainsäädännön vinoutuneisuuden.
Tuen maksamisen tulee perustua toiminnan supistumisesta johtuvaan todelliseen maksutilanteen heikkenemiseen. Parhaiten tähän päästäisiin, jos kirjanpitolaki muutettaisiin siten, että suoriteperusteisen tuloslaskennan sijaan tehtäisiin maksuperusteista kassavirtalaskentaa.
Maksuperusteisuus ajoittaisi tuen oikea-aikaiseksi. Tuen maksaminen voitaisiin toteuttaa kuukausittain heti edellisen kuukauden maksutietojen perusteella.
Yritysten talousvaikeuksissa valtion maksamat tuet saattaisivat monessa tapauksessa olla jopa tarpeettomia, jos yritykset laatisivat kassavirtakirjanpitoa menneisyydestä ja kassasuunnittelua tulevaisuuden taloustapahtumistaan. Kassasuunnittelu auttaa tehokkaasti torjumaan konkursseja.
Lassi Mäkinen 
