Verosihteerin lähettämä selvityspyyntö tuli kalliiksi tilitoimistolle24.2.2023 | © Talousteema OyKirjanpitäjä laski väärin arvonlisäveron alarajahuojennuksen liikevaihdon. Verosihteeri lähetti asiasta selvityspyynnön. Kirjanpitäjä vastasi siihen sekä teki korjaavan ilmoituksen ennen ilmoittamisen määräajan päättymistä. Verosihteeri määräsi veronkorotuksen, koska hänen mielestään veroilmoitusta ei lähetetty oma-aloitteisesti.Ilmoittamisen ja maksamisen määräaika päättyy vasta helmikuun lopussa, koska kysymys oli vuosittain tehtävästä arvonlisäveroilmoituksesta. Kirjanpitäjä lähetti ilmoituksen etuajassa jo tammikuun puolivälissä ja korjaavan veroilmoituksen tammikuun lopussa.
Korjaava ilmoitus oli virheetön. Verohallinto ei puuttunut sen sisältöön, ja se annettiin hyvissä ajoin ennen ilmoittamisen määräajan päättymistä. Silti verosihteeri lähetti määräyksen veronkorotuksesta.
Lain oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä 37 §:n ensimmäisen momentin ensimmäisessä kohdassa säädetään veronkorotuksen edellytyksistä:
”Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen, jos:
1) veroilmoitus tai muu ilmoitus taikka muu säädetty tieto tai selvitys on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta; ...”
Verosihteeri oli kuulemiskirjeessään helmikuun alussa maininnut tämän lainkohdan, joten hänen voidaan katsoa tietäneen, ettei veronkorotusta voida määrätä, koska sen edellytykset eivät täyttyneet. Silti hän päätti rokottaa yritykseltä 10 %:n veronkorotuksen. Kysymyksessä on satojen eurojen maksu, jonka tilitoimisto joutuu korvaamaan yritykselle. Se on pienelle tilitoimistolle suuri menoerä.
Päätökseen voisi hakea muutosta oikaisulautakunnalta, mutta kokemuksen mukaan muutosta ei yleensä tule. Sen jälkeen asiasta voisi valittaa hallinto-oikeudelle, mutta sekään ei yleensä auta mitään. Lopulta siitä voisi valittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle. On epävarmaa myöntääkö KHO valitusluvan ja, jos myöntää, prosessi kestää vuosia.
Hallinto-oikeus perii 270 euron ja korkein hallinto-oikeus 530 euron käsittelymaksun. Nämä maksut ovat yhteensä suuremmat kuin yritykselle määrätty veronkorotus.
Verotuksen muutoksenhaun kalleus pitää pienet yritykset nöyrinä Verohallinnon mielivallan alla. Tilitoimistot eivät saa tehdä virheitä, joista Verohallinto voisi lähettää selvityspyyntöjä, koska ne näyttävät olevan veronkorotusten muodossa maksullisia.
Kirjanpitäjä teki tässä tapauksessa vain yhden virheen: laski arvonlisäveron alarajahuojennuksen liikevaihdon väärin. Hän kuitenkin korjasi virheen ajoissa sekä vastasi verosihteerin kirjeisiin heti ja asiallisesti. Silti maksumääräys tuli paluupostissa.
Vuoden 2022 arvonlisäveroilmoituksen jättöaika ei ole vielä edes päättynyt, kun julkaisen tämän kirjoituksen 24.2.2023.
Verosihteerin mielestä veronkorotus on aiheellinen jo pelkästään siksi, että hän lähetti selvityspyynnön, eikä ajoissa lähetetty korjaava ilmoitus muuttanut tilannetta.
Alarajahujennuksen tilalle vakiovähennys
Arvonlisäveron alarajahuojennus on turhan monimutkainen etenkin, kun se koskee kaikkein pienimpiä yrityksiä, joiden veroasioita hoitavat pienet tilitoimistot. Tilitoimistojen kirjanpitäjillä on kädet täynnä haastavia töitä, joten heidät pitäisi vapauttaa tällaisesta riesasta.
Olen itsekin kerran tehnyt virheen alarajahuojennuksen laskemisessa, vaikka olen hoitanut yritysten veroasioita yli 50 vuoden ajan.
Alarajahuojennus pitää korvata vuosittaisella euromääräisellä vakiovähennyksellä, joka koskee kaikkia yrityksiä – pieniä ja suuria. Suuryrityksille sillä ei ole merkitystä, mutta pienimmät yritykset voivat välttää arvonlisäveron maksamisen ilman monimutkaista laskentaa ja hakumenettelyä.
Esimerkiksi 3.600 euron vuosittainen vakiovähennys poistaisi 24 %:n arvonlisäveron yrityksiltä, joiden liikevaihto on 15.000 euroa. Nokialle, Koneelle ja UPM:lle tuo 3.600 euron vähennys kulahtaisi heti ensimmäisen kuukauden ilmoituksessa.
Pienimmät alle 15.000 euron liikevaihdon yritykset voisivat siirtää vuosittaisia vähennyksiään tuleville vuosille, jos eivät pysty käyttämään sitä yhden vuoden aikana.
Alarajahuojennukseen verrattuna vakiovähennys on oikeudenmukaisempi, koska se tarjoaa euromäärältään saman edun kaikille yrityksille. Se ei synnytä niin voimakasta kilpailuhaittaa kuin alarajahuojennus aiheuttaa.
Vakiovähennys ei muodosta jyrkkää taitekohtaa yrityksen kasvuun. Yrityksen ei kannata lopettaa kasvua eikä ryhtyä keplottelemaan yritysjärjestelyillä. Alarajahuojennusta käytettäessä yrittäjä voi perustaa useita yrityksiä, joiden liikevaihdon hän pitää rajan alapuolella.
Kun rajana on esimerkiksi 15.000 euroa, yrittäjä voi tuottaa 120.000 euron liikevaihdon perustamalla kahdeksan rinnakkaista yritystä. Mitä korkeampi raja on, sitä helpompaa yritysjärjestelyillä pelaaminen on. Jos raja on 60.000 euroa, tarvitaan vain kaksi yritystä 120.000 euron liikevaihtoon.
Vakiovähennys on helpotus myös Verohallinnolle, jonka henkilökunta ei aina ymmärrä alarajahuojennuksen kaikkia byrokraattisia koukeroita.
Lassi Mäkinen 
